Heikkilän kukkakauppa palvelee hautausasiakkaitamme ammattitaidolla

Surun keskellä kukat ovat viimeinen kunnianosoitus ja tervehdys vainajalle. Kukat ovat myös lämmin tapa ottaa osaa omaisten suruun.

Heikkilän Kukka on kukkasidonnan erikoisliike, toimitamme kauniit ja toiveidenne mukaiset kukat hautajaisiin ja muistotilaisuuteen. Kuljetamme omaisten ja meiltä tilatut saattoväen kukat veloituksetta paikan päälle.

Voit katsella malleja surukukista e-kukan sivuiltamme. Muistolauseet ovat aivan alhaalla tällä sivulla.

Surukukkia on monenlaisia; moderneja, klassisia, luonnonmukaisia ja ylellisiä versioita. Kerro meille toiveesi, niin toteutamme ne!

Minkälaisen kukan valitsen?

Hautajaisissa saattoväellä on mahdollisuus käydä jättämässä vainajalle hyvästit arkun luona, samalla arkun viereen viedään usein kukkia. Hautajaiskukkia on monenlaisia. Keveintä hautajaiskukkaa kutsutaan kimpuksi. Perinteisempi hautajaiskukka on nimeltään hautalaite, jota kutsutaan myös kukkavihkoksi. Lisäksi käytetään kukkaseppeleitä, joita saa pyöreänä ja sydämen muotoisena . Asiakkaat kysyvät usein mikä erottaa kukkavihkon/hautalaitteen kukkakimpusta. Perusero on siinä, että kukkavihkossa/ hautalaitteessa on kahva, josta sitä voidaan kantaa, se on muutenkin jämäkämpi kuin kukkakimppu. Kukkakimpussa kukat on vain solmittu yhteen. Sekä kukkavihko että kukkakimppu sopivat vietäväksi arkulle.

Yleensä omaiset hankkivat arkun päälle arkunkoristeen. Arkunkoristeita on todella monenlaisia.

Kukkia hankitaan lisäksi usein myös muistotilaisuuteen. Tuhkahautausten lisääntymisen myötä on uudeksi perinteeksi noussut uurnankoristekukan hankkiminen uurnanlaskutilaisuuteen.

Kukat ovat kaunis tapa ottaa osaa ja myötäelää omaisten surussa, kun tieto läheisen tai ystävän poismenosta tulee tiedoksi. Kukkia voi lähettää omaisille kotiin jo ennen hautajaisia. Jos on osallistumassa hautajaisiin, viedään kukat yleensä sinne.

Ammattitaitoinen henkilökuntamme palvelee

Kuvassa Minna, Hillevi ja Terttu. He toimivat kaikki asiakaspalvelussa niin kukka-asioissa kuin hautausasioissa.

Hillevi muutti vuonna 2021 Etelä-Pohjanmaalta Kuusamoon , kun Heikkilään tarvittiin moniosaajaa töihin. Hän on ollut kukka- ja hautausalan töissä kymmenisen vuotta niin yrittäjänä kuin työntekijänäkin. Puutarha-alan perustutkinnon Hillevi suoritti vuonna 2015 suuntautuen kukkien sidontaan ja yritystoimintaan.
Minna on ”kasvanut kukkakaupan takahuoneessa” ja kasvanut sen myötä luontevasti pikkuhiljaa myös alalle. Nuorena Minna pääsi kukkasidontakursseille, se innosti eteenpäin ja myös opetti, että on tärkeää kouluttautua. Minna onkin suorittanut arvostetun floristimestarin tutkinnon vuonna 2021.
Myös Terttu on floristimestari. Hän suoritti tutkinnon vuonna 2020. Terttu on kotoisin Alavieskasta, mutta asunut Kuusamossa jo yli 30 vuotta. Hän on monille kuusamolaisille tuttu Puutteenkylän Puutarhan yrittäjänä. Yrittäjyyden ohella hän on työskennellyt Heikkilän kukassa jo vuosia. Nyt kun Tertun oma yritystoiminta ei vie enää kaikkea hänen aikaansa, on meillä onni saada pitää Terttua enemmän töissä Heikkilässä.

Kouluttautumisesta ja kilpailuista

Olemme ylpeitä siitä, että henkilökuntamme haluaa jatkuvasti kouluttautua. Floristimestarin tutkinto on 180 opintopisteen laajuinen kokonaisuus, sen suorittaminen kestää 1,5 vuotta. Opiskeluun tarvitaan laaja kokemuspohja ja floristin tutkinto. Minna ja Terttu ovat suorittaneet tämän vaativan tutkinnon.

Minna on myös osallistunut kukkasidontakilpailuihin. Kuvassa oikealla on Minnan työ Syksyisen Keijun Tanssi joka voitti E-kukan kilpailun vuonna 2021.

Muistolauseita

1. Ajan parhaan hyvä paimen ties, pääsi lepoon väsynyt matkamies.
2. Auta meitä Herra, meidän Jumalamme, sillä sinuun me turvaudumme.
3. Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.
4. Autuaat ovat ne ihmiset, joilla on voimansa surussa.
5. Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa Herrassa.
6. Ei häntä, jolta tähdet radan saa voi ihmisajatukset taivuttaa.
7. Ei siellä päivä laske milloinkaan, soi suvivirret uudet ainiaan.
8. Ei ole iäksi mennyt hän, joka lähti. Katso; jo kirkastuu pieni tähti.
9. Ei ole yötä, joka ei aamuksi muutu, ei kuolemaa, joka ei kirkkautta nää.
10. Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen, on rauha sydämessä kärsineen.
11. Emme voi koskaan erota, sillä muistosi elää aina.
12. Ero kestävi vain vähän aikaa, taas ylhäällä kohtaamme sun.
13. Et jättänyt jälkeesi tyhjää sijaa, vaan rakkauden täyttämän muiston.
14. Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.
15. Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään.
16. Herra, opeta meitä tahtoosi tyytymään.
17. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi nyt ja iankaikkisesti.
18. Hiljaisuuden rannalla vallitsee suuri vapaus.
19. Hymy hyytyi, silmä sammui, pois kulki kultainen elämä.
20. Hän, joka antaa surun, antaa myös lohdutuksen.
21. Ihana on se tie, joka meidät rauhaan vie.
22. Ihminen kuolee – muisto elää.
23. Ikuisuus on hyvin lähellä, vain sydämen matkan päässä.
24. Ilta on tullut, Luojani, armias ole suojani.
25. Iltaan ehti kevään päivä, jälkeen jäi vain surun häivä.
26. Ja kerran tuskaa vailla hän herää uuteen elämään.
27. Jo valkenee kaukainen ranta !
28. Jumala on rakkaus.
29. Jumala ei koskaan sulje ovea aukaisematta toista.
30. Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
31. Jumalat ovat salanneet eläviltä kuolemisen onnen, jotta he jaksaisivat elää.
32. Jumalan suuri rakkaus pyyhkii pois kaiken surun, tuskat ja kyyneleet.
33. Jäi jälkeesi kaipuu, jäi sanaton suru.
34. Kaikella on päämääränsä ja lopulta kaikki on oleva valoa.
35. Kahtaalle kulkee tie, jostain pois ja jotain kohti vie.
36. Kun aika päättyy, alkaa ikuisuus.
37. Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan.
38. Katsoi Herra ajan täyttyneen, kutsui luokseen väsyneen.
39. Kauniit muistot eivät koskaan kuole, eivätkä milloinkaan jätä yksin.
40. Kauniit muistot voimaa antaa, surun raskaan hiljaa kantaa.
41. Ken tulkita vois kaiken tarkoituksen? Me jäämme vaiti, hiljaa nöyrtyen.
42. Kiitos ja siunaus hiljainen myötä matkalle, jossa ei tuskaa, ei yötä.
43. Kiitos kaikesta, minkä sinulta sain.
44. Kipua sä tunne et, hiljaisuutta kuuntelet.
45. Kotiin kaukaiseen kaipuuni saa, tähtinen taivas tien viitoittaa.
46. Lepää rauhassa, tuulen kehdossa, tuoksussa kesäisen maan.
47. Lepoa ja rauhaa poisnukkuneelle.
48. Levon hetki on tullut, taivas sinut syliinsä sulkenut.
49. Loppui tuska, tuli rauha, uni kaunis ikuinen.
50. Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas. Ihana on sielujen toiviotie.
51. Mentyäsi suru jää, kyyneleet kirkkaat kimmeltää.
52. Minun aikani on sinun kädessäsi, Herra.
53. Minun isäni kodissa on monta asuinsijaa.
54. Muistoista aika rakentaa lohdutuksen.
55. Murheeseen on kätketty toivo tulevista päivistä.
56. Mun kanteleeni kauniimmin taivaassa kerran soi.
57. Niin lempeänä leviää hiljaisuus, niin säteilevänä taivaan avaruus.
58. Niin kaunis on maa, niin korkea taivas.
59. Niin turvaisaa on Herra, sun rauhaas nukahtaa.
60. Niin kuin muuttolintusen tie, kotia kohti matka vie.
61. Nosta silmäsi, hiljaa syttyvät kaikki kirkkaat tähdet.
62. Nuku unta nyt tyyntä ja lempeää, lepää Jumalan kämmenellä.
63. Näe, oi ihminen, ylitse rajan, aavista autuus vaeltajan.
64. Näin aukeaa portti viimeinen valoon ja lauluun lintujen.
65. Oi Herra, luoksein jää, jo ilta on.
66. Olit aina niin hyvä ja auttavainen, oli sydämes jalompi kultaa.
67. On lempeä levon maa, unen kaarisilta sinne johdattaa.
68. On lähdön hetki salainen,vain Luoja yksin tietää sen.
69. On pursi irronnut maan laiturilta, vie virrat kuulaat kohti Jumalaa.
70. On siellä ikuinen kesän maa, sydän väsynyt levätä saa.
71. Onnellinen on hän, joka päänsä painaa iankaikkisen Isän syliin.
72. On lepo jossakin, särkymätön syvä rauha.
73. On maa, johon kaikki polut katoaa. On rauhan maa.
74. Onneni on olla Herraa lähellä turvata voin yksin Jumalaan.
75. Paikkasi on tyhjä, kaipaus suuri ja rajaton.
76. Pian kuihtuvat kummulla kukat nää, mutt´ muistosi kallis iäksi jää.
77. Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan.
78. Päivät kirkkaat, päivät kyyneleiset siunaa Herra.
79. Rakkaus ei koskaan häviä.
80. Rauha uneen uupuneelle, matkan määrään saapuneelle.
81. Rauhan maa kangastaa, siellä tapaamme kerran.
82. Ristisi, Herra, mua valaiskoon kun tieni painuu kuolon laaksohon.
83. Siell´ ikionnen asunnoissa on murhe, tuska, huoli poissa.
84. Siunattu olkoon sun tiesi, siunattu matkasi viimeinen.
85. Sua kohti, Herrani, sua kohti ain.
86. Suuri rakkaus ei tunne aikaa, ei paikkaa, ei unta eikä kuolemaa.
87. Suo surun hiljaa muuttua kauniiksi muistoiksi.
88. Sä hetken viivyit täällä vaan, kuin kastehelmi päällä maan.
89. Tapahtukoon Herra sinun tahtosi.
90. Tärkeämpää on se, että ihminen eli, kuin se, että hän kuoli.
91. Tie valmis on ja päässä sen vastaus löytyy ikuinen.
92. Tuulien soitot on vaienneet ympäri soi ikityynet veet.
93. Taivaan linnut, tuulet maan, seuraksesi sinne saat.
94. Tarjosi taivas sinulle rauhan, lempeän levon ja unen niin lauhan.
95. Tuntemattomat ovat Herran tiet.
96. Uuden aamun valkeuteen herätä suo nukkuneen.
97. Vaivu varjohon kukkasten, lepää lehdossa rauhan maan.
98. Valosta saavuit, valoon sä lähdit, tähdenlentona valaiset tietä.
99. Väsynyt sydän levon sai valkeni ikuinen sunnuntai.
100. Ylitse elämän, ylitse kuoleman rajan Jumala vienyt on vaeltajan.
101. älä pelkää, sanoo Herra. Minä olen sinut nimeltäsi kutsunut.
102. älkää itkekö, sillä tapaatte hänet vielä pian.
103. Ei ole varjoa kenenkään saapuvan yllä. On vain aamu. On vain perille pääsy.
104. Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli, ei rakkaus kuolla voi. Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse ja muualla tuuli soi.
105. En ma iloitse, en sure huokaa, mutta metsän tummuus mulle tuokaa, puunto pilven, johon päivä hukkuu, siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu. Tuoksut vanamon ja varjot veen, niistä sydämeni laulun teen.
106. En ma enää aja virvatulta, onpa kädessäni onnen kulta; pienentyy mun ympär´ elon piiri, aika seisoo, nukkuu tuuliviiri. Edessäni hämäräinen tie tuntemattomahan tupaan vie.
107. Herra, kädelläsi uneen painan pään, kutsut ystäväsi lepäämään. Käsi minut kantaa uuteen elämään, ikirauhan antaa, valoon jään.
108. Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.
109. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään, virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.
110. Ikiliekki ihmisen henki on, se on syttynyt säteistä auringon, päivän puoleen se halaa.
111. Ja hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva.112. Ja henki ikuinen taa tuonen virran kantaa, päin rauhan suurta rantaa vie pienen ihmisen.113. Kaikk´ on niin hiljaa mun ympärilläin, kaikk´ on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin ja tuoksuvat rauhaa syvää.114. Kuoleman välttämättömyyttä älä pelkää, muista edessä eläneitä ja jälkeesi tulevia.115. Levolle lasken, Luojani, armias ole suojani. Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi.
116. Levoton on virta ja vierivä laine, meri yksin suuri ja meri ihanainen. Nuku virta helmassa meren.
117. Minä olen ylösnousemus ja elämä, joka uskoo minuun, hän elää, vaikka olisi kuollut.
118. Makeasti oravainen makaa sammalhuoneessansa. Sinnepä ei hallin hammas eikä metsämiehen ansa ehtineet milloinkaan.
119. Minun päivän olivat määrätyt ja kirjoitetut Sinun kirjaasi ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.
120. Olen kuullut, on kaupunki tuolla, yllä maan, päällä pilvien usvain, luona välkkyvän taivasten rantain, siellä kerran, ah, olla mä saan.
121. On ajaton avaruus,arjesta irronnut ikuisuus, on rauha, hiljaisuus.
122. Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti, ei se ijäks´ sammu, ken elämästä lähti. Nuku tähti helmassa päivän.
123. Rauhan minä jätän teille : minun rauhani, sen minä annan teille. älköön sydämenne olko murheellinen.
124. Säveltä hiljaisuuden sanat ei häiritä saa. Kirkkaus ikuisuuden ihmistä koskettaa.
125. Tuonen viita, rauhan viita! Kaukana on vaino, riita. Kaukana kavala maailma.
126. Tuuli sen kulkee ja lentävi lehti, onnellinen on se, ken laaksohon ehti. Nuku lehti helmassa laakson.
127. Täällä on kuin kukkasella elo lyhyt meillä, siellä ilo loppumaton niin kuin enkeleillä.
128. Värähti hiljaa välkkyvät veet, kuiskasi korvessa tuuli. Kukkaset vaipuivat rukoukseen, siintävä Korkeus kuuli.
129. Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.
130. Ei syki enää sydän lämpöinen, on poissa rakas, läheinen. Kuvasi kultaisen suljemme kätköihin sydämen.
131. Emme sanoa voi – emme tahdokaan, hän kuoli – ei, hän lähti vaan
valoisin hymyin viittoen hän vaelsi toiselle rannalle jättäen meidät aavistamaan miten kauniit ovat rannat sen toisen maan.
132. Emme unohda muistoas kaunista, hyvää, viime leposi olkoon rauhaisaa, syvää.
133. Heittäkää hiljaa arkulle multaa, siellä on mummu, siellä on kultaa.
134. Hän lähti, mutt´ on vielä lähellämme tuhansin sitein meihin liittyen, ja kotihin ja liki sydäntämme jäi kaiku askelten rakkaiden.
135. Joka yö kun Sinä nukut, me kiipeämme tähdille, puhallamme suukkoja Sinun poskellesi, ja lähetämme enkelin vierellesi, sillä olemme itse vielä niin kaukana.
136. Jäi ahkera työsi muistoksi meille, hyvän sydämes ohjeet elämän teille. Sä aina muistit ja huolta kannoit, et paljon pyytänyt vaan kaikkesi annoit.
137. Kaikki elon siteet kerran häviää, muistojen kauniit kiteet ainiaaksi jää.
138. Kera syksyn lehtien, lähdit, Isä kultainen.
139. Kiitos hoivasta lapsuuden, rakkaudesta, min´ annoit meille. Annoit eestämme parhaintas, siunaamme, isä, sun muistoas.
140. Kun loistat tähtenä iltataivaan, niin muistathan lapsias´ päällä maan.
Teit eestämme, Isä, niin paljon työtä, siitä sinulle kiitos – ja hyvää yötä!
141. Kun mummot kuolevat, heistä tulee kukkaniittyjä ja kaislaa ja joistakin mummoista tulee puita ja he humisevat lastenlastensa yllä, suojaavat heitä sateelta ja tuulelta ja levittävät talvella oksansa lumimajaksi heidän ylleen.
142. Kädet paljon työtä tehneet, mua lasna kantaneet, kädet väsyneet, kädet rakkaat, mun puolesta rukoilleet ne peitteellä hiljaisina suonin sinisin ne viimeisen, viimeisen kerran on käyneet ristihin.143. Me muistamme silmäsi kirkkahat, me muistamme hymysi hyvän.
Jätit meille muiston niin valoisan, niin kauniin , rakkaan ja syvän.
144. Me kanssasi riemuita saimme ja katsella maailmaa, monta ihmettä näytit sä meille jotka nyt meitä lohduttaa.
145. Me kutsumme häntä, mutta hän ei käänny enää. Siellä hän on matkalla lapsuutensa metsiin.sinisen kuka ja kultaisen kesän maahan. Siellä laulavat toisenlaiset linnut.
146. Muun korvas aika, mikä vei, sydäntä äidin konsaan ei.
147. Olit aina niin hyvä ja herttainen, oli sydämes´ jalo kuin kulta, palkitkoon Isämme taivainen, mitä saaneet oommekaan sulta.
148. On Isän neuvot loppuneet, hän hiljaa nukkui pois. Näin emme olis´ tahtoneet, on meiltä paljon pois.
149. Ota hellästi syliisi ja taivaaseen kanna, ruusuilla peittele ja levätä anna.
150. Päivänä kauniin kesäisen, hiljeni sydän kultainen. Lähtösi vaikea kestää on, surumme suuri ja sanaton.
151. Soi kirkonkellot hiljaa yli talvisen kirkkomaan, sinne saatamme äitimme rakkaan isän vierelle nukkumaan.
152. Soita tuuli, kerro ikävämme, uni kaunis anna mummollemme.
153. Suo anteeksi, Isä, kyyneleet nää, ne rakkautta on ja ikävää.
154. Surun kyynelten lävitse loistavat onnellisten muistojen kultaiset säteet.
155. Sä Herra, palkitse äidin vaivat, sun taimes hältä hoitoa saivat. Sun suuren lempesi kirkkaudesta näen sätehen äitini katsehesta.
156. Tuolle puolen rannan äidin hyvän kannan – ikikirkkauteen.
157. Tää olkoon kallein ohje elomme tiellä; äiti oottaa meitä taivaassa siellä.
158. Vaiti seisoo pihapuut, ikävöivät kukkamaat, kaipaa tuttu pihapolku rakkaan jalan astuntaa.
159. Vaipui käsi vakaa, ahkeroiva, uneen uupui isän rakkaan pää.